3–5 -vuotiaat, 6–9 -vuotiaat

Alle kouluikäisten osallisuus -työpajat

Mitä teemme?

Kävimme työparini kanssa Lasten ja Nuorten Oma Osallisuus -hankkeen puitteissa Solvikin-, Lammin -ja Hirsimäen päiväkodeissa. Päiväkodeissa pohdittiin esikouluikää lähestyvien lasten kanssa osallisuutta eri tavoilla aihetta lähestyen. Työpajoissa mietittiin: millainen on hyvä päiväkoti, mitä millainen on hyvä lapsen päivä tai mikä on lapselle tärkeää. Työpajoissa piirrettiin, maalattiin ja askarreltiin. Keskustelimme lasten kanssa sekä yksilöhaastatteluin, ryhmäkeskusteluina että työpajojen lomassa.

Työpajojen sisältöä pyrittiin miettimään suunnitelmapalaverissa lasten ja ryhmänohjaajan kanssa. Palaverista huolimatta kaikkien päiväkotien työpajat menivät suurin piirtein samalla tavalla ja työhön tartuttiin hyvin lapsilähtöisesti. Osallistuneiden päiväkotien yhteinen tekijä oli ohjaajien tapa keskustella lasten kanssa enemmän kysyen kuin vastauksia antaen. Näin lapset saivat pohtia rauhassa omaa suhdettaan osallisuuteen.

Mitä opimme?

Kahdelle päiväkodeille oli yhteistä lasten puolelta nouseva nk. seinättömyyden teema. Lapset kuvastivat toisistaan huolimatta usein kuvissaan ja puheissaan yhteistä aluetta, jakamista ja yhdessä muiden ryhmäläisten kanssa olemista. Isoiksi aiheiksi nousi kesä, vapaaoleminen ja kiireettömyys. Myös värejä kaivattiin enemmän, niin ulkoseiniin kuin sisällekin. Yhdessä päiväkotiryhmässä lapset valitsivat, että askarrellaan puuveneitä. Puuveneet kantoivat lapsille tärkeitä teemoja lipuissaan ja kyljissään. Päiväkodeista yleisesti ottaen pidettiin paljon, mutta koti ja kotona sisarusten, vanhempien, sukulaisten tai ystävien kanssa oleminen oli monelle ylitse muun.

Kooste laivatyöpajasta.

Kooste laivatyöpajasta.

On selvää että lapselle osallisuus hahmottuu eri tavalla kuin aikuiselle. Lapselle osallisuus, osallistuminen ja vaikuttaminen ovat abstrakteja käsitteitä. Mitä nuorempi lapsi kyseessä, sitä vähemmän konkreettista ajatusta siitä, että pohtimalla osallisuutta nyt voisi olla kauaskantoiset vaikutukset. Toisaalta teemasta puhuminen tavalla, jossa aikuinen ei johdattele, on haastavaa. Lapset puhuivat mielikuvituksellisista paikoista ja tapahtumista, jättiläistimanteista pihoilla, jota kaikki saavat ihailla yhdessä, tai aikuisille näkymättömistä puistoista päiväkodin katolla, jonne aikuiset saa vain yhden lipun viikossa etteivät pilaa lasten leikkejä – tai siitä, että päiväkodilla voisi olla siivet ja näin päiväkoti voisi lentää lähemmäksi ja sinne ei olisi niin kova kiire. Näissä tarinoissa ja kuvissa on tuhat tarinaa tarinan sisällä.

”Päiväkodilla vois olla niinku siivet niin se vois lentää lähemmäs tai silleen. Sit ei ois kiire aamulla.” Tyttö 5v.

”Päiväkodissa vois olla joko lasiseinät tai ei seiniä ollenkaan niin kaikki näkis toisensa.” Poika 5v.

”Päiväkodin katolla olis näkymätön puisto. Aikuiset ei niinku näkis sitä kun niillä ei ole hauskaa.” Poika 5v.

5v. poika kuvaa miten päiväkodin alueet pitäisi suunnitella. Keltainen väri on "leikkialue".

5v. poika kuvaa miten päiväkodin alueet pitäisi suunnitella. Keltainen väri on ”leikkialue”.

Päiväkodissa tulee olla yhteen huoneeseen ainakin kolme ovea, jotta kaikki pääsee samaan aikaan ulos ja sisään, sanoo 5v. tyttö.

Päiväkodissa tulee olla yhteen huoneeseen ainakin kolme ovea, jotta kaikki pääsee samaan aikaan ulos ja sisään, sanoo 5v. tyttö.

Itseäni jäi kovasti kiinnostamaan pienten ihmisten kertomukset, joissa saatetaan samassa lauseessa kertoa sateenkaariliukumäestä ja omassa arjessa pohdituttavista asioista.  Osallisuutta pohtiessa tai siihen hankkeita tehdessä, olisikin varmistettava että lapsi ja nuori tulee kokonaisvaltaisesti kuulluksi – sillä niin lasten kuin nuortenkin kohdalla, tarinoita voi ilmestyä yllättävissäkin tilanteissa ja yllättävissä muodoissa. Tärkeää tietenkin, että kuullusta todella tehdään myös yhdessä osallisuutta.